Tätä meidän paperikirjojen kanssa kasvaneiden on vaikea hyväksyä, joten yrittäisimmekö yhdessä?
Rakastan kirjoja, olen se ihminen joka olen pitkälti niiden ansiosta ja syystä. Olen joissain e-kirjakeskusteluissa ja haastatteluissa korostanut uusista e-näkemyksistäni huolimatta haluavani lukea itselleni tärkeimmät uudet kirjat kansien väliin painettuna, sohvalla tai nojatuolissa, rauhassa omassa tilassa.
Tämä johtuu siitä, että meidän paperikirjoja lukeneiden ihmisten tunnemuistot kytkeytyvät painetun kirjan muotoon. Meidän nykyaikuisten kirjallisen kokemuselämämme suurimmat oivallukset, järkytykset, innostumiset ja myötäelämiset ovat toteutuneet pitämällä paperikasaa käsissämme. Tuo äskeinen lause kannattaa lukea pari kertaa uudelleen.
Kiusallani toistan: paperikasaa.
- - - - -
Niin. Kirjoissa ja lukemisessa olennaista on teksti: sanoja ja rivejä peräkkäin, kappaleisiin jaettuna. Niin on nyt, niin on tulevaisuudessa. Ei ole mitään syytä huoleen kirjailijoilla tai lukijoilla. Uudet sukupolvet tulevat lukemaan tekstiä ja kirjoja, vain välineet muuttuvat.
Sähköinen lukeminen tulee voittamaan, koska e-kirjat ovat vasta kehityksensä alussa, mutta painettu kirja on ja säilyy sellaisena kuin se on. Siihen verrattuna sähköinen ja digitaalinen kirja tulee käyttökokemuksena paranemaan koko ajan. Tämän hetken e-lukuvälineet ovat vasta kompastelevaa alkua. Jos sopii (sopii!) etenen meidän kaikkien lukevien ihmisten tuleviin mahdollisuuksiin:
E-kirja valtaa lukemistavat, koska se myötäilee lukutilannetta. Kirja ei ole enää sidottu sen painohetken sivuasetteluun. Teksti soljuu ja joustaa, vaihtaa riviä lukuvälineen mukaan. Lukija saa päättää, minkä kokoisena, millä suosikkikirjaisimella ja minkälaisella apuvalaistuksella hän lukee sitä hämärän tullen. Lukuvauhtia mittaava sovellus näyttää haluttaessa, montako minuuttia tai tuntia on kappaleen ja kirjan loppuun. Lukija voi vaihtaa lennosta kännykästä tablettiin ja ohjelma synkronoi molempiin viimeisimmän luetun sivun. Samoin lukija voi vaihtaa nappia painamalla silmillä lukemisesta korvilla kuunteluun (text-to-speech), siirtyessään bussista kävelemään kaupungin vilinään. Tai lukea virtaavaa tekstiä, riviä vaihtamatta, Google-laseillaan.
Koko ajan koko oma kirjastonsa mukanaan. Koko ajan ennen näkemättömän suurien kirjakauppojen valtavien valikoimien ollessa vain muutaman näppäimen painalluksen päässä. Koko ajan alenevien hintojen myötätuulessa tai kierteessä, riippuen näkökulmasta.
Ylläoleva on mahdollista jo nyt, vaikka tekniikka vasta haparoi ensiaskeliaan. Teksti eli sisältö on entisellään, mutta sen käytön mahdollisuudet lisääntyvät. Tulevaisuus on entistä parempi kirjailijoille ja lukijoille.
(Jätän tässä kirjoitussarjassa tietoisesti pois spekuloinnit ja ennustukset tekstin tuunaus-douppaamisesta värein, äänin, efektein, kuvin, sekvenssimuutoksin ym. Niitä on tehty ja tullaan tekemään, mutta omasta mielestäni ne ovat uusi genrensä. Konsernatiivina pitäydyn siis tekstimuotoisessa kirjallisuudessa ja sen muutostilassa.)
Vielä yksi asia. Kuten olemme huomanneet, kaikki mikä voi digitaaliseksi muuttua on yhä enemmän muuttumassa digitaaliseksi. Elämä on muualla, eikä sinne pääse taksilla: jos kirjallisuus ei lähde mukaan, se ei ole siellä missä (uudet) lukijat ovat. Jos se on mukana, ja lukemisen löytäminen ja ostaminen on entistä helpompaa, kirjailijoilla on aiempaa paremmat mahdollisuudet tavoittaa yhä enemmän lukijoita.
- - - - -
Arvoisat lukijat! En yritä taivutella teitä sähköisen kirjan maailmaan. Yritän sanoa, ettemme voi sen voittokululle mitään. Tämän kirjoitussarjan tarkoitus 1) on ollut kertoa Miksi niin tapahtuu 2) tulee olemaan kuvata, Miten sähköinen muutos vaikuttaa kirjailijoiden, lukijoiden ja heidän välissä tähän asti työskennelleiden maailmaan.
"Miksi" on nyt omalta osaltani käsitelty.
torstai 12. syyskuuta 2013
lauantai 16. helmikuuta 2013
Miksi 4: Lukemisen hinta romahtaa
Tämä on suoraa seurausta kolmen ensimmäisen Miksi-kirjoituksen faktoista.
Kun pääomaa ei tarvita, jakelukanavat eivät rajoita saatavuutta ja jokainen käsikirjoitus voidaan julkaista, kirja-alan taloutta tähän asti kontrolloinut "alimyynti" katoaa ja koko alan finanssit hakeutuvat uuteen balanssiin.
Sillä sellainen on maailmamme: kaaoksen jälkeen aina uuteen tasapainoon päätyvä. Kun kysynnässä tai tarjonnassa tapahtuu muutoksia, palapelin kaikki muut osat joutuvat vääntämään itsensä erilaiseen asentoon.
Vääntämisen hankaluus kirja-alan muutoksessa johtuu siitä, että lukemisen hinta romahtaa. Aion käsitellä vääntämisen – vääntymisen – skenaarioita kirjoitussarjan Miten-osiossa laajasti, mutta listaan tähän e-kirja-ajan lukemisen hinnan romahtamisen loogisia syitä:
Place (paikka, jakelu): internetin ansiosta kaikki on kaikkialla, joten sitä ei voi hallita.
Promotion (tiedotus, markkinointi ja mainonta): tämä tulee muuttumaan tasaveroiseksi myynninedistämiskeinoksi, joka ei saa lisäarvoa pääomasta. Kuka tahansa, varsinkin kirjailija sanankäyttäjänä, voi promota verkossa niin halutessaan.
Kahdesta jäljelle jäävästä tulee aiempaa tärkeämpiä:
Product (kirjan sisältö): ylivoimaisesti tärkein ja erottuvin kilpailutekijä. Valitettavasti kirjailija ei voi itse vaikuttaa tähän enemmän kuin parhaimmillaan osaa*. Joten ainoaksi enemmän liikkuvaksi osaksi pelissä jää...
Price (hinta). Ja kun hinta päästetään "pelintekijän" rooliin, sitä myös käytetään. Ensimmäistä kertaa tulemme näkemään kirjamarkkinat, joissa hinta ja laatu pääsevät vapaapainiin. Se tarkoittaa tässä olemattomia tai hyvin joustavia sääntöjä: jokainen kirjailija/kustantaja, joka haluaa lukijoita/tuloja voi ja haluaa hinnoitella kirjansa siten, että joko lukijamäärä tai tulot saavuttavat huippunsa.
Tämä johtaa lukemisen keskimääräisen hinnan romahtamiseen. Tässä ei ole edes mitään uutta: internet ja sähköinen jakelu on muuttanut jo monen muun digitaaliseksi muuntuvan tiedon/taiteen saatavuutta niin, että mm. tietokonepelit, tiedonvälitys, musiikki ja tv-tuotanto ovat aivan eri tilanteessa kuin kymmenen vuotta sitten.
- - - - -
Vielä yksi juttu. Otsikon tarkkaan lukien en väitä suoraan, että (painettujenkin) kirjojen hinta romahtaa. Sen sijaan lukemisen keskimääräinen hinta muuttuu ja suunta on vain alaspäin. Koska lukeva yleisö on aina rajallinen, lisääntyvä kilpailu halvemmilla hinnoilla tulee armotta aiheuttamaan paineita myös tämän päivän kirjallisuusbisneksen pärjäämiseen jatkossa.
*) Jätän muut sisältöön vaikuttava tekijät ja niiden merkityksen arvioinnin Miten-osioon. Lienee kiistämätöntä, että kirjailijan rooli sisällössä on melkein aina tärkein. Melkein? Kirja-alalla työskentelevät tietävät, että aina löytyy erikoisia tapauksia...
Kun pääomaa ei tarvita, jakelukanavat eivät rajoita saatavuutta ja jokainen käsikirjoitus voidaan julkaista, kirja-alan taloutta tähän asti kontrolloinut "alimyynti" katoaa ja koko alan finanssit hakeutuvat uuteen balanssiin.
Sillä sellainen on maailmamme: kaaoksen jälkeen aina uuteen tasapainoon päätyvä. Kun kysynnässä tai tarjonnassa tapahtuu muutoksia, palapelin kaikki muut osat joutuvat vääntämään itsensä erilaiseen asentoon.
Vääntämisen hankaluus kirja-alan muutoksessa johtuu siitä, että lukemisen hinta romahtaa. Aion käsitellä vääntämisen – vääntymisen – skenaarioita kirjoitussarjan Miten-osiossa laajasti, mutta listaan tähän e-kirja-ajan lukemisen hinnan romahtamisen loogisia syitä:
- Kaikki käsikirjoitukset julkaistaan
- Kirjoittajien määrä tulee entisestään lisääntymään, koska kustannuskynnykseen kompastuminen ei tee suurta työtä turhaksi
- Tekijänoikeusvapaat klassikot (teokset, joiden tekijöiden kuolemasta on yli 70 vuotta) tulevat helposti saataville, lopulta ilmaiseksi
- Lukeminen muilla kielillä lisääntyy, sillä sähköinen jakelu yltää kaikkialle
- Uudet markkinointikeinot kuten ilmaiset lukunäytteet ja kirjasarjan ensimmäisen osan ilmainen jakelu lisääntyvät
- Piratismi, se nollahintainen vaihtoehto pöllijöille. Tätä vastenmielistä nilkkiyttä ei voi väistää, joten se tulee haastaa sotana ihmisyyttä ja luovuutta vastaan. Surullisesti lähivuosina piratismia ei voi paeta tai välttää vaan se tapahtuu painetuillekin kirjoille. Tämä johtuu siitä, että monenlaisten sähköisten lukuvälineiden lisääntyessä niille halutaan lukemista yhä enemmän. Aina löytyy yksi nolo Peka-Mitteri, joka on valmis käyttämään skanneriaan ja tekstintunnistusohjelmaa laittaakseen oikolukemattoman skeidakopion jakeluun.
Place (paikka, jakelu): internetin ansiosta kaikki on kaikkialla, joten sitä ei voi hallita.
Promotion (tiedotus, markkinointi ja mainonta): tämä tulee muuttumaan tasaveroiseksi myynninedistämiskeinoksi, joka ei saa lisäarvoa pääomasta. Kuka tahansa, varsinkin kirjailija sanankäyttäjänä, voi promota verkossa niin halutessaan.
Kahdesta jäljelle jäävästä tulee aiempaa tärkeämpiä:
Product (kirjan sisältö): ylivoimaisesti tärkein ja erottuvin kilpailutekijä. Valitettavasti kirjailija ei voi itse vaikuttaa tähän enemmän kuin parhaimmillaan osaa*. Joten ainoaksi enemmän liikkuvaksi osaksi pelissä jää...
Price (hinta). Ja kun hinta päästetään "pelintekijän" rooliin, sitä myös käytetään. Ensimmäistä kertaa tulemme näkemään kirjamarkkinat, joissa hinta ja laatu pääsevät vapaapainiin. Se tarkoittaa tässä olemattomia tai hyvin joustavia sääntöjä: jokainen kirjailija/kustantaja, joka haluaa lukijoita/tuloja voi ja haluaa hinnoitella kirjansa siten, että joko lukijamäärä tai tulot saavuttavat huippunsa.
Tämä johtaa lukemisen keskimääräisen hinnan romahtamiseen. Tässä ei ole edes mitään uutta: internet ja sähköinen jakelu on muuttanut jo monen muun digitaaliseksi muuntuvan tiedon/taiteen saatavuutta niin, että mm. tietokonepelit, tiedonvälitys, musiikki ja tv-tuotanto ovat aivan eri tilanteessa kuin kymmenen vuotta sitten.
- - - - -
Vielä yksi juttu. Otsikon tarkkaan lukien en väitä suoraan, että (painettujenkin) kirjojen hinta romahtaa. Sen sijaan lukemisen keskimääräinen hinta muuttuu ja suunta on vain alaspäin. Koska lukeva yleisö on aina rajallinen, lisääntyvä kilpailu halvemmilla hinnoilla tulee armotta aiheuttamaan paineita myös tämän päivän kirjallisuusbisneksen pärjäämiseen jatkossa.
*) Jätän muut sisältöön vaikuttava tekijät ja niiden merkityksen arvioinnin Miten-osioon. Lienee kiistämätöntä, että kirjailijan rooli sisällössä on melkein aina tärkein. Melkein? Kirja-alalla työskentelevät tietävät, että aina löytyy erikoisia tapauksia...
torstai 31. tammikuuta 2013
Miksi 3: Kaikki käsikirjoitukset julkaistaan
Muistan tämän oivaltamisen hetken yhä.
Oli vuosi 2007 ja WSOY:llä Fredrik "Freppan" Rahka – hieno mies, nyttemmin Otavalla – veti uutta digitaalisen muutoksen työryhmää, johon minutkin oli nimitetty. En ollut kovin kiinnostunut koko asiasta, mutta lukulaitteiden tekniikan ja varsinkin jakelumahdollisuuksien esittelyn lomassa minua kouraisi yhtäkkiä vatsanpohjaa myöten. Piti ihan älähtää:
"Tajuuttekste, tulevaisuudessa kaikki käsikirjoitukset julkaistaan", keskeytin jonkun toisen puheen. En tiedä, muistaako kukaan muu tuota hetkeä (muistan muutamia yllättyneitä katseita, ehkä silloin ajateltiin että taas se Jussi visioi ja vitsailee omiaan*), mutta juuri silloin minun ajatteluni kirjojen kustantamisesta ja tulevaisuudesta koki perinpohjaisen kurssimuutoksen.
Suurin osa kirjailijoista ja kustantajista on jo nyt sitä mieltä, että Suomessa julkaistaan liikaa kirjoja. Erimielisyyttä on ollut vain siitä, mitkä niistä ovat liikaa.
He saattavat olla oikeassa (kaikki...) mutta tuossa ajattelussa on kyse ns. rajattujen mahdollisuuksien markkinasta. On vedetty viiva veteen kirjojen ja ei-kirjojen välille.
Oikeasti kirjallisuus ja kirja-ala on kaikki nämä vuodet "alimyynyt" todelliseen kysyntään nähden, eli menettänyt lukijoita ja tuloja. Tekniikan rajoittuneisuus on pakottanut tekemään kustantamispäätöksiä, koska on täytynyt verrata kustannuksia ja todennäköisiä tuloja. Ei siis ole syntyjään ilkeitä kustannuspäälliköitä, vaikka toimenkuva on monen muuttanutkin sellaiselta tuntuvaksi. Kustannuspäällikön työ kun päättämisen osalta on 99-prosenttisesti innokkaiden ja ahkerien kirjoittajien unelmien murskaamista.
Käsikirjoituksissa on hillitysti ilmaisten karmeita laatueroja. Silti vain pieni osa on kielellisesti, tyylillisesti, rakenteellisesti, tarinan kuljetuksen ja kiinnostavuuden kannalta sellaisia, joille ei löytyisi yhtäkään kiinnostunutta lukijaa.
Melkein jokaisessa käsikirjoituksessa on jotain, joka voisi koskettaa jotain lukijaa. Kirjankustantajat ovat kautta vuosisatojen hylänneet tekstejä, joille olisi voinut löytyä tuhansia, satoja ja kymmeniä kiinnostuneita lukijoita.
Jatkossa kustantajan hylkäyspäätös ei ole mikään este käsikirjoituksen saamiseksi toisten ihmisten luettavaksi. Sanat saavat oikeasti omat siivet. Kaikki käsikirjoitukset julkaistaan.
Eikä vain roskaa. Pian voidaan julkaista se solubiologian laitokselle sijoittuva suljetun huoneen mysteeri kömpelöine romanttisine osineen, jonka tapon psykologian ymmärtää ja siitä kicksit saa vain muunneltujen solujen tutkimustulokset sisäistänyt. Ja se huikean ellei pelottavan tyylikkäiden lauseiden romaani, jonka jokainen kappale päättyi ruotsalaisten håmåjen sekä voissa paistettavien Näin naapurissa -mallikansalaisten epähauskaan nolaamiseen. Puhumattakaan omaelämäkerroista, joiden mahdolliset lukijat ovat vain samaa sukua, samasta kaupungista tai samaa työtä tehneitä. Tai muuten vain jossain määrin hyviä teoksia.
Käsikirjoitus julkaistaan, jos sen tekijä niin haluaa. Ennen se ei ollut mahdollista. Vaikka tekijä olisi teettänyt kirjastaan painetun omakustanteen, hän ei tavanomaisesti olisi koskaan saanut sitä myyntiin muualle kuin omiin tuttavapiireihinsä ja kenties paikallisen kirjakauppaan. Kohta jokainen tekijä saa teoksensa suuriinkin e-kirjakauppoihin.
Tunnen tänne asti, kuinka tämä herättää monissa närkästystä ja kauas potkimisen tarvetta. Miten kaikesta siitä scheisse-kakasta enää löytää mitä pitää lukea! Miten ne (omasta mielestä) kunnon kirjat pärjäävät enää tuossa tulevassa vilkkulandiassa?
Näin minäkin ajattelin ennen, silloin kun vedettiin hyytävään veteen viivaa parhaiden, hyvien, tavallisten ja ei-kirjojen välille. Minulla oli näkökulmaani tuplaedellytykset: olin vaativa (elitistinen) lukija ja töissä kirja-alalla. Palaan tämän kirjoitussarjan myöhemmissä Miten-osissa näihinkin tarpeisiin.
Takaisin uusiin mahdollisuuksiin. Ne eivät todellakaan rajoitu ilman kustannussopparia kirjoittaviin. Suurin osa kustannetuista kirjailijoistakin on saanut hylsyjä eli palautettuja käsikirjoituksia ilman myönteistä kustantamispäätöstä. Jotkut ovat ajalta ennen ensimmäistä kustannussopimusta, monet ns. kirjailijan statuksen saavuttamisen jälkeenkin. Kaikki ne ovat käytettyä työaikaa ja hyvin todennäköisesti kiinnostuneita ja maksavia lukijoita kiinnostavaa aineistoa, jotka ovat tähän asti olleet hyödyntämättä. Monilla on runsaasti erilaisia lyhyitä tekstejä ja tilaustöitä, joiden uudelleen ja laajempi julkaisu on lähitulevaisuudessa helposti mahdollista. Ja päiväkirjojen... (Mainos: yrityksemme Suomen E-painos Oy muuntaa käsikirjoitukset e-kirjoiksi sekä hoitaa niiden jakelun ja tilitykset. Pääset E-painoksen verkkosivuille tästä linkistä.)
Näitä editoimattomia pöytälaatikkoteoksia voi helposti julkaista myös nimimerkillä. Tällöin oma kirjailijastatus (saanko – saan – täällä – minun täällä – käyttää termiä brändi) ei nuhraannu. Arvaisin silti, että tulevaisuudessa kirjailijat tulevat julkaisemaan ei-kustannetut tekstit omissa nimissään. Hyvät lukijat näkevät ja ymmärtävät eron jalostetun ja luomun välillä.
Vaivaton e-julkaiseminen mahdollistaa hyville kirjoittajille sivuloikat uusille alueille. Olemme jo nähneet painettuna dekkaristien ruokaohjekirjoja. E-kirjana saamme seuraavaksi lukea vaikkapa runoilijan pyöränkorjausopasta ja ammattipyöräilijän runoja.
Alkuvuodesta 2013 tämä saattaa kuulostaa monelle suomalaiselle kirjaihmiselle scifiltä ja spefiltä. Höpsistä. Maailmalla on jo monta omakustannusalustaa todella isoihin e-kirjakauppoihin:
https://kdp.amazon.com/self-publishing/signin
http://www.kobobooks.com/kobowritinglife
http://pubit.barnesandnoble.com/pubit_app/bn?t=pi_reg_home
Meidän kotimainen Elisa selvästi valmistautuu samaan:
http://www.kirjoitaitse.fi/
Kuinka suuri tämä muutos on? Ei lainkaan iso, jos me kirjallisuusihmiset olemme katselleet ulos ikkunoistamme. Monet kirjoittavat ihmiset tekevät jo nyt sähköistä julkaisua eli "kustantamista" koko ajan. Voimme kirjoittaa blogia, nettikolumnia, mielipiteitä, twittuiluja ja vähintäänkin kommentteja lisätäksemme omaa näkyvyyttämme infernetissä, joka silti laajenee paljon nopeammin kuin pysymme perässä.
Ennustan, että vaihtoehdot kirjoittajien/kirjailijoiden mahdollisuuksissa ovat niin suuria, että kirja-alan perinteiset talousmekanismit heittävät persleikkaa. Yhtä suurimmista seurauksista käsittelen tämän kirjoitussarjan neljännessä Miksi-osiossa. Jos jo tämän kolmannen otsikko nosti antennejasi, seuraava suuntaa niitä... seuraavaan loogiseen päätelmään.
*) Toinen irtovälähdys oli, kun kuulin Sonyn silloisen uuden lukulaitteen nimen "Reader". Ajattelin heti, että tuon nimen täytyy tarkoittaa laitetta, jolla voi lukea työmatkalla metrossa kirjaa, ja vaihtaa kuunteluun ryhdyttäessä kävelemään. Olin suorastaan hämmästynyt, kun ominaisuutta ei ollutkaan. Sittemmin olen Amazon Kindlen englanninkielistä puhesyntetisaattoria testaillut. Ihan hyvä, mutta lukeminen on aina nopeampaa. Tästä enemmän Miten-osuuksissa.
Oli vuosi 2007 ja WSOY:llä Fredrik "Freppan" Rahka – hieno mies, nyttemmin Otavalla – veti uutta digitaalisen muutoksen työryhmää, johon minutkin oli nimitetty. En ollut kovin kiinnostunut koko asiasta, mutta lukulaitteiden tekniikan ja varsinkin jakelumahdollisuuksien esittelyn lomassa minua kouraisi yhtäkkiä vatsanpohjaa myöten. Piti ihan älähtää:
"Tajuuttekste, tulevaisuudessa kaikki käsikirjoitukset julkaistaan", keskeytin jonkun toisen puheen. En tiedä, muistaako kukaan muu tuota hetkeä (muistan muutamia yllättyneitä katseita, ehkä silloin ajateltiin että taas se Jussi visioi ja vitsailee omiaan*), mutta juuri silloin minun ajatteluni kirjojen kustantamisesta ja tulevaisuudesta koki perinpohjaisen kurssimuutoksen.
KAIKKI käsikirjoitukset julkaistaan! (Loistavaa [eli katastrofi?])
Suurin osa kirjailijoista ja kustantajista on jo nyt sitä mieltä, että Suomessa julkaistaan liikaa kirjoja. Erimielisyyttä on ollut vain siitä, mitkä niistä ovat liikaa.
He saattavat olla oikeassa (kaikki...) mutta tuossa ajattelussa on kyse ns. rajattujen mahdollisuuksien markkinasta. On vedetty viiva veteen kirjojen ja ei-kirjojen välille.
Oikeasti kirjallisuus ja kirja-ala on kaikki nämä vuodet "alimyynyt" todelliseen kysyntään nähden, eli menettänyt lukijoita ja tuloja. Tekniikan rajoittuneisuus on pakottanut tekemään kustantamispäätöksiä, koska on täytynyt verrata kustannuksia ja todennäköisiä tuloja. Ei siis ole syntyjään ilkeitä kustannuspäälliköitä, vaikka toimenkuva on monen muuttanutkin sellaiselta tuntuvaksi. Kustannuspäällikön työ kun päättämisen osalta on 99-prosenttisesti innokkaiden ja ahkerien kirjoittajien unelmien murskaamista.
Käsikirjoituksissa on hillitysti ilmaisten karmeita laatueroja. Silti vain pieni osa on kielellisesti, tyylillisesti, rakenteellisesti, tarinan kuljetuksen ja kiinnostavuuden kannalta sellaisia, joille ei löytyisi yhtäkään kiinnostunutta lukijaa.
Melkein jokaisessa käsikirjoituksessa on jotain, joka voisi koskettaa jotain lukijaa. Kirjankustantajat ovat kautta vuosisatojen hylänneet tekstejä, joille olisi voinut löytyä tuhansia, satoja ja kymmeniä kiinnostuneita lukijoita.
Jatkossa kustantajan hylkäyspäätös ei ole mikään este käsikirjoituksen saamiseksi toisten ihmisten luettavaksi. Sanat saavat oikeasti omat siivet. Kaikki käsikirjoitukset julkaistaan.
Eikä vain roskaa. Pian voidaan julkaista se solubiologian laitokselle sijoittuva suljetun huoneen mysteeri kömpelöine romanttisine osineen, jonka tapon psykologian ymmärtää ja siitä kicksit saa vain muunneltujen solujen tutkimustulokset sisäistänyt. Ja se huikean ellei pelottavan tyylikkäiden lauseiden romaani, jonka jokainen kappale päättyi ruotsalaisten håmåjen sekä voissa paistettavien Näin naapurissa -mallikansalaisten epähauskaan nolaamiseen. Puhumattakaan omaelämäkerroista, joiden mahdolliset lukijat ovat vain samaa sukua, samasta kaupungista tai samaa työtä tehneitä. Tai muuten vain jossain määrin hyviä teoksia.
Käsikirjoitus julkaistaan, jos sen tekijä niin haluaa. Ennen se ei ollut mahdollista. Vaikka tekijä olisi teettänyt kirjastaan painetun omakustanteen, hän ei tavanomaisesti olisi koskaan saanut sitä myyntiin muualle kuin omiin tuttavapiireihinsä ja kenties paikallisen kirjakauppaan. Kohta jokainen tekijä saa teoksensa suuriinkin e-kirjakauppoihin.
Tunnen tänne asti, kuinka tämä herättää monissa närkästystä ja kauas potkimisen tarvetta. Miten kaikesta siitä scheisse-kakasta enää löytää mitä pitää lukea! Miten ne (omasta mielestä) kunnon kirjat pärjäävät enää tuossa tulevassa vilkkulandiassa?
Näin minäkin ajattelin ennen, silloin kun vedettiin hyytävään veteen viivaa parhaiden, hyvien, tavallisten ja ei-kirjojen välille. Minulla oli näkökulmaani tuplaedellytykset: olin vaativa (elitistinen) lukija ja töissä kirja-alalla. Palaan tämän kirjoitussarjan myöhemmissä Miten-osissa näihinkin tarpeisiin.
Takaisin uusiin mahdollisuuksiin. Ne eivät todellakaan rajoitu ilman kustannussopparia kirjoittaviin. Suurin osa kustannetuista kirjailijoistakin on saanut hylsyjä eli palautettuja käsikirjoituksia ilman myönteistä kustantamispäätöstä. Jotkut ovat ajalta ennen ensimmäistä kustannussopimusta, monet ns. kirjailijan statuksen saavuttamisen jälkeenkin. Kaikki ne ovat käytettyä työaikaa ja hyvin todennäköisesti kiinnostuneita ja maksavia lukijoita kiinnostavaa aineistoa, jotka ovat tähän asti olleet hyödyntämättä. Monilla on runsaasti erilaisia lyhyitä tekstejä ja tilaustöitä, joiden uudelleen ja laajempi julkaisu on lähitulevaisuudessa helposti mahdollista. Ja päiväkirjojen... (Mainos: yrityksemme Suomen E-painos Oy muuntaa käsikirjoitukset e-kirjoiksi sekä hoitaa niiden jakelun ja tilitykset. Pääset E-painoksen verkkosivuille tästä linkistä.)
Näitä editoimattomia pöytälaatikkoteoksia voi helposti julkaista myös nimimerkillä. Tällöin oma kirjailijastatus (saanko – saan – täällä – minun täällä – käyttää termiä brändi) ei nuhraannu. Arvaisin silti, että tulevaisuudessa kirjailijat tulevat julkaisemaan ei-kustannetut tekstit omissa nimissään. Hyvät lukijat näkevät ja ymmärtävät eron jalostetun ja luomun välillä.
Vaivaton e-julkaiseminen mahdollistaa hyville kirjoittajille sivuloikat uusille alueille. Olemme jo nähneet painettuna dekkaristien ruokaohjekirjoja. E-kirjana saamme seuraavaksi lukea vaikkapa runoilijan pyöränkorjausopasta ja ammattipyöräilijän runoja.
Alkuvuodesta 2013 tämä saattaa kuulostaa monelle suomalaiselle kirjaihmiselle scifiltä ja spefiltä. Höpsistä. Maailmalla on jo monta omakustannusalustaa todella isoihin e-kirjakauppoihin:
https://kdp.amazon.com/self-publishing/signin
http://www.kobobooks.com/kobowritinglife
http://pubit.barnesandnoble.com/pubit_app/bn?t=pi_reg_home
Meidän kotimainen Elisa selvästi valmistautuu samaan:
http://www.kirjoitaitse.fi/
Kuinka suuri tämä muutos on? Ei lainkaan iso, jos me kirjallisuusihmiset olemme katselleet ulos ikkunoistamme. Monet kirjoittavat ihmiset tekevät jo nyt sähköistä julkaisua eli "kustantamista" koko ajan. Voimme kirjoittaa blogia, nettikolumnia, mielipiteitä, twittuiluja ja vähintäänkin kommentteja lisätäksemme omaa näkyvyyttämme infernetissä, joka silti laajenee paljon nopeammin kuin pysymme perässä.
Ennustan, että vaihtoehdot kirjoittajien/kirjailijoiden mahdollisuuksissa ovat niin suuria, että kirja-alan perinteiset talousmekanismit heittävät persleikkaa. Yhtä suurimmista seurauksista käsittelen tämän kirjoitussarjan neljännessä Miksi-osiossa. Jos jo tämän kolmannen otsikko nosti antennejasi, seuraava suuntaa niitä... seuraavaan loogiseen päätelmään.
*) Toinen irtovälähdys oli, kun kuulin Sonyn silloisen uuden lukulaitteen nimen "Reader". Ajattelin heti, että tuon nimen täytyy tarkoittaa laitetta, jolla voi lukea työmatkalla metrossa kirjaa, ja vaihtaa kuunteluun ryhdyttäessä kävelemään. Olin suorastaan hämmästynyt, kun ominaisuutta ei ollutkaan. Sittemmin olen Amazon Kindlen englanninkielistä puhesyntetisaattoria testaillut. Ihan hyvä, mutta lukeminen on aina nopeampaa. Tästä enemmän Miten-osuuksissa.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Miksi 2: Jakeluteiden monopoli häviää
Pedanteille ja juristeille tiedoksi, että otsikon "jakeluteiden monopoli" ei ole syyte moraalittomasta toiminnasta. Silti painettujen kirjojen jakelussa vallitsee monopolimainen tilanne.
Kyse on siitä, että kirja-ala on kanavoitunut omanlaiseksi, ammattimaiseksi toiminnakseen. Suuri osa myynnistä on tapahtunut kirjakaupoissa, joilla on ollut harvoja muita tuotteita tarjolla. Vastaavasti kustantajat ovat erikoistuneet yleensä vain painetun kirjan tuottamiseen. Näiden yhdistämiseksi jokaiseen maahan on muodostunut nimenomaan kirja-alalle omistautuneita jakeluyrityksiä.
Aiemmin – vanhoina hyvinä aikoina kuten aina – jokaisella suurella kustantamolla oli oma varasto- ja logistiikkakeskuksensa. Kilpailun eli tehostamisen tarpeen myötä ne ovat yhdistyneet. Tällä hetkellä Hyvinkäällä toimiva Kirjavälitys, entinen WSOY:n PorvoonK irjakeskus ja Espooseen sijoittunut Kustannustaito* hoitavat käytännössä kolmistaan Suomen kirjajakelun.
E-kirjojen suhteen tämä aikojen kuluessa hioutunut koneisto käy ihan tarpeettomaksi. Fyysisen jakelun "monopoli" murtuu. E-puolella ei enää tarvita vaativaa erikoisalan varasto- ja jakeluosaamista.
- - - - -
Eikä tässä kaikki. Kokonaisuutta hieman tarkoitushakuisesti katsoen perinteinen kustantaminen on ollut enimmäkseen teollista valmistamista ja myyntiä. On valmistettu fyysisiä esineitä omanlaiseen jakeluverkkoon. Kustantajat ovat olleet kirjakauppojen varastontäydentäjiä ja toiminta on perustunut vahvan vähittäiskaupan kysyntään. Luinpa jostain, että luovan työn ja IP:n (eli ns. intellectual propertyn) osuus kirja-alalla on ollut vähäisempää kuin vaikkapa muodissa. Hmm.
Joku voisi jopa väittää, ettei painetun kirjan kustantaminen ole tuonut juurikaan lisäarvoa (eli lisää hyötyä) kirjailijalle tai lukijalle, vaan vain omalle teollisuudenalalleen.
Kirjat päätyvät kustantajilta kirjakauppoihin kapean ja valikoidun putken kautta. Se tekee alalle pääsyn jo melko vaikeaksi, mutta vielä kiehtovampaa on mitä tapahtuu sen putken molemmissa päissä... sillä siellä ratkaistaan, mitä suurin osa kansasta vielä näinä päivinä lukee.
Kirja-alan moninaisten portinvartijoiden joukossa kustantajien sisäänmyyjät ja kirjakauppaketjujen sisäänostajat ovat säilyneet pienenä salaisuutena merkitykseensä nähden.
Sisäänmyyjät, tavanomaisesti myyntipäälliköiksi tittelöidyt, eivät ole hyvän supliikin varassa menestyviä imurikauppiaita, jotka myyvät mitä tahansa sopivaan hintaan. He saavat erinomaisen hyvät tiedot kunkin kirjasesongin uutuuksista kustannuspäätöksiä tekeviltä ja myös perehtyvät niihin. He lukevat käsikirjoituksia, osallistuvat sisäisiin keskusteluihin tulevista painopisteistä ja mahdollisuuksista, näkevät kirjojen myyntimahdollisuudet realistisemmin kuin kustantaja. Näiden hännisten, laakkosten, alvikien ym. työkokemuksesta ja kustantamon maineesta muodostuu se luottamuspääoma, jonka varassa sisäänostajat tekevät valintojaan.
Sisäänostajat päättävät, kuinka paljon mitäkin kirjaa ennakkotilataan kirjakauppaan – joka käytännössä ratkaisee, mistä kirjoista on sellaiset pinot, että ne erottuvat kirjakaupassa kävijälle. Ja sen, mihin kirjoihin panostetaan mainonnassa. Eli mitkä kirjat ovat varmimmin myyntimenestyksiä. Sisäänostajan kokemus, vaisto ja luottamuksellinen yhteistyö myyntipäälliköiden kanssa on välttämätöntä, jotta kirjakauppa osaa valita yli 10 000 vuosittaisesta uutuudesta ne, joiden onnistuneen myynnin varassa toimintaa voi jatkaa seuraavana vuonna.
Tosiasiassa näitä ennakkoon odotettuja menestysehdokkaita on korkeintaan satoja (kymmeniä), ja ne muodostuvat ei-pienten kustantajien valikoimasta. Pienillä kustantajilla on harvemmin ennakolta todennäköisiä myyntimenestyksiä, joten sisäänostajien ei kannata käyttää aikaa heidän kuulemiseensa. Jos joku yllätyskirja alkaa vetää (ja onneksi sellaisia aina tulee) tilanne ehditään korjata.
Sisäänmyyjien ja -ostajien yhteistyötä on perinteisesti hiottu ns. ostopäivillä, jotka joskus suuntautuvat osittaisessa opintomielessä ulkomaille tai muuhun rentouttavaan ympäristöön, eikä tarjoilusta töiden jälkeen ole tapana säästellä.
Sähköisen lukemisen aikakaudella tämäkin ammattiosaaminen muuttuu tarpeettomaksi. Tai olisi kuluksi ja rasitteeksi. Kun jakelu vapautuu niin, ettei ole enää putkea, vaan joka suuntaan vapaasti virtaava tieto, markkinointia ja myyntiä ei enää tarvitse/kannata tehdä sekä kirjakauppiaille ja lukijoille, vaan ainoastaan lukijoille**. Tämä tasa-arvoistaa kaikkien kirjantekijöiden mahdollisuuksia, kun ei ole enää yhtä supertärkeää "yksityistä sisäänkäyntiä" saadakseen teoksensa edes ostettavaksi, saati sitten parhaille myyntipaikoille.
- - - - -
Mitä loppujen lopuksi tarkoittaa kirjoituksen otsikko "jakeluteiden monopoli häviää"? Sitä, että kukaan ei voi enää estää kirjan pääsemistä lukijoiden ulottuville; että kaikki on mahdollista.
Mistä pääsemmekin kolmanteen Miksi kaikki muuttuu -aiheeseen tässä kirjoitussarjassa.
*) Keväällä 2013 Kustannustaito liitettiin Porvoon Kirjakeskukseen, eli markkinoilla on käytännössä enää duopoli.
**)Säästän e-kirjojen muuttuneet markkinointimahdollisuudet e-kirjakauppiaille kirjoitussarjan Miten-osioon.
Kyse on siitä, että kirja-ala on kanavoitunut omanlaiseksi, ammattimaiseksi toiminnakseen. Suuri osa myynnistä on tapahtunut kirjakaupoissa, joilla on ollut harvoja muita tuotteita tarjolla. Vastaavasti kustantajat ovat erikoistuneet yleensä vain painetun kirjan tuottamiseen. Näiden yhdistämiseksi jokaiseen maahan on muodostunut nimenomaan kirja-alalle omistautuneita jakeluyrityksiä.
Aiemmin – vanhoina hyvinä aikoina kuten aina – jokaisella suurella kustantamolla oli oma varasto- ja logistiikkakeskuksensa. Kilpailun eli tehostamisen tarpeen myötä ne ovat yhdistyneet. Tällä hetkellä Hyvinkäällä toimiva Kirjavälitys, entinen WSOY:n PorvoonK irjakeskus ja Espooseen sijoittunut Kustannustaito* hoitavat käytännössä kolmistaan Suomen kirjajakelun.
E-kirjojen suhteen tämä aikojen kuluessa hioutunut koneisto käy ihan tarpeettomaksi. Fyysisen jakelun "monopoli" murtuu. E-puolella ei enää tarvita vaativaa erikoisalan varasto- ja jakeluosaamista.
- - - - -
Eikä tässä kaikki. Kokonaisuutta hieman tarkoitushakuisesti katsoen perinteinen kustantaminen on ollut enimmäkseen teollista valmistamista ja myyntiä. On valmistettu fyysisiä esineitä omanlaiseen jakeluverkkoon. Kustantajat ovat olleet kirjakauppojen varastontäydentäjiä ja toiminta on perustunut vahvan vähittäiskaupan kysyntään. Luinpa jostain, että luovan työn ja IP:n (eli ns. intellectual propertyn) osuus kirja-alalla on ollut vähäisempää kuin vaikkapa muodissa. Hmm.
Joku voisi jopa väittää, ettei painetun kirjan kustantaminen ole tuonut juurikaan lisäarvoa (eli lisää hyötyä) kirjailijalle tai lukijalle, vaan vain omalle teollisuudenalalleen.
Kirjat päätyvät kustantajilta kirjakauppoihin kapean ja valikoidun putken kautta. Se tekee alalle pääsyn jo melko vaikeaksi, mutta vielä kiehtovampaa on mitä tapahtuu sen putken molemmissa päissä... sillä siellä ratkaistaan, mitä suurin osa kansasta vielä näinä päivinä lukee.
Kirja-alan moninaisten portinvartijoiden joukossa kustantajien sisäänmyyjät ja kirjakauppaketjujen sisäänostajat ovat säilyneet pienenä salaisuutena merkitykseensä nähden.
Sisäänmyyjät, tavanomaisesti myyntipäälliköiksi tittelöidyt, eivät ole hyvän supliikin varassa menestyviä imurikauppiaita, jotka myyvät mitä tahansa sopivaan hintaan. He saavat erinomaisen hyvät tiedot kunkin kirjasesongin uutuuksista kustannuspäätöksiä tekeviltä ja myös perehtyvät niihin. He lukevat käsikirjoituksia, osallistuvat sisäisiin keskusteluihin tulevista painopisteistä ja mahdollisuuksista, näkevät kirjojen myyntimahdollisuudet realistisemmin kuin kustantaja. Näiden hännisten, laakkosten, alvikien ym. työkokemuksesta ja kustantamon maineesta muodostuu se luottamuspääoma, jonka varassa sisäänostajat tekevät valintojaan.
Sisäänostajat päättävät, kuinka paljon mitäkin kirjaa ennakkotilataan kirjakauppaan – joka käytännössä ratkaisee, mistä kirjoista on sellaiset pinot, että ne erottuvat kirjakaupassa kävijälle. Ja sen, mihin kirjoihin panostetaan mainonnassa. Eli mitkä kirjat ovat varmimmin myyntimenestyksiä. Sisäänostajan kokemus, vaisto ja luottamuksellinen yhteistyö myyntipäälliköiden kanssa on välttämätöntä, jotta kirjakauppa osaa valita yli 10 000 vuosittaisesta uutuudesta ne, joiden onnistuneen myynnin varassa toimintaa voi jatkaa seuraavana vuonna.
Tosiasiassa näitä ennakkoon odotettuja menestysehdokkaita on korkeintaan satoja (kymmeniä), ja ne muodostuvat ei-pienten kustantajien valikoimasta. Pienillä kustantajilla on harvemmin ennakolta todennäköisiä myyntimenestyksiä, joten sisäänostajien ei kannata käyttää aikaa heidän kuulemiseensa. Jos joku yllätyskirja alkaa vetää (ja onneksi sellaisia aina tulee) tilanne ehditään korjata.
Sisäänmyyjien ja -ostajien yhteistyötä on perinteisesti hiottu ns. ostopäivillä, jotka joskus suuntautuvat osittaisessa opintomielessä ulkomaille tai muuhun rentouttavaan ympäristöön, eikä tarjoilusta töiden jälkeen ole tapana säästellä.
Sähköisen lukemisen aikakaudella tämäkin ammattiosaaminen muuttuu tarpeettomaksi. Tai olisi kuluksi ja rasitteeksi. Kun jakelu vapautuu niin, ettei ole enää putkea, vaan joka suuntaan vapaasti virtaava tieto, markkinointia ja myyntiä ei enää tarvitse/kannata tehdä sekä kirjakauppiaille ja lukijoille, vaan ainoastaan lukijoille**. Tämä tasa-arvoistaa kaikkien kirjantekijöiden mahdollisuuksia, kun ei ole enää yhtä supertärkeää "yksityistä sisäänkäyntiä" saadakseen teoksensa edes ostettavaksi, saati sitten parhaille myyntipaikoille.
- - - - -
Mitä loppujen lopuksi tarkoittaa kirjoituksen otsikko "jakeluteiden monopoli häviää"? Sitä, että kukaan ei voi enää estää kirjan pääsemistä lukijoiden ulottuville; että kaikki on mahdollista.
Mistä pääsemmekin kolmanteen Miksi kaikki muuttuu -aiheeseen tässä kirjoitussarjassa.
*) Keväällä 2013 Kustannustaito liitettiin Porvoon Kirjakeskukseen, eli markkinoilla on käytännössä enää duopoli.
**)Säästän e-kirjojen muuttuneet markkinointimahdollisuudet e-kirjakauppiaille kirjoitussarjan Miten-osioon.
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Miksi 1: Pääomaa ei enää tarvita
Jos joku haluaa julkaista e-kirjan, hän ei tarvitse enää pääomaa eli rahaa. Lainkaan. Käsikirjoituksen lisäksi julkaisemiseen tarvitaan vain tietokone, tekstinkäsittelyohjelma ja pieni määrä työtä.
Tämä muutos tulee järisyttämään tuttua kirjamaailmaamme peruskallioita myöten. Ensimmäistä kertaa kirjallisuuden myynnin historian aikana kirjallisuuden, kirjoittamisen sisällön, laadun, tyylin ja varsinkin päätäntävallan tasapaino keikahtaa vaa'assa kirjailijan puolelle. Ristiriitatilanteissa valta on tähän asti perustunut kokonaan pääoman – eli kustantajan – ratkaisevaan rooliin, ellei kirjailijalla ole ollut poikkeuksellisen suuri merkitys kustantajansa olemassaoloon. Mutta jo lähitulevaisuudessa
Oma pää > Pääoma
Eli valta, voima ja mahdollisuudet siirtyvät materiasta ja resursseista osaamiseen: henkiselle puolelle. Voidaan jopa väittää, että ainoa pääoma, joka tulevaisuudessa merkitsee on tekijänoikeus ja sen hallinta.
- - - - -
Kirjojen kustantaminen on ollut viimeiset pari vuosisataa hitaan, viisaan ja varsin suuren pääoman hallussa. Kun Gutenbergin keksintöä alettiin yritysmuotoisesti ja ammattimaisesti hyödyntää, opittiin toimimaan mahdollisimman järkevästi. Tämä on tyypillistä teollistumisen ja markkinatalouden historiaa.
Painokoneet kehittyivät nopeammiksi ja suoritusvarmemmiksi, joten niistä tuli kalliimpia. Materiaalin tuottamisessa siirryttiin käsinladonnasta ja filmeistä tietokoneella toimittamiseen. Koska kirjat eivät ole tuoretavaraa, niiden säilyttäminen edellytti kustantajan päähän varastorakennuksia. Sopivan painosmäärän arvioiminen on viheliäisen vaikeaa, joten varastoon jäävien kirjojen arvo on suuri osa kustantajan pääomakuluja.
Lisäksi tämä teollisuuteen perustuva toiminta edellytti kustantamon kaikkiin osiin raskaan ihmiskoneiston, joka puolestaan pysyäkseen paikoillaan odotti kuukausipalkkaisuutta, sekin pääomaa joka saatettiin ansaita takaisin vasta sesonkiaikoina.
Ennen vaadittiin pääomaa, valtavasti pääomaa ja vakautta.
Siksi kaikki tulee muuttumaan kirja-alalla. Toistan: kaikki tulee muuttumaan kirja-alalla.
E-kirja-aikana pääomaa ei tarvitse sitoa tekniseen tuottamiseen, kiinteisiin henkilöstökuluihin, painamiseen, varastorakennuksiin eikä varsinkaan varaston arvoon.
Ja jos pääomaa ei enää tarvita, joku päivä tullaan kysymään paljonko siitä on maksettu tähän asti, sekä kuinka vähän siitä kannattaa maksaa jatkossa.
Jos kirjallisuus keksittäisiin nyt, nykyisellä teknologisella osaamisella, sen perusyksiköksi ei koskaan kehittyisi samanlaista kustantamomallia kuin nyt on olemassa. Myös sana "kustantaminen" menettää merkityksensä.
- - - - -
Eikä tässä kaikki hyvät tai huonot uutiset. Tuleva muutos on suhteessa paljon isompi kuin suurimmalla osalla muita monistettavan kulttuuribisneksen alueita. Musiikin laadukkaaseen tuottamiseen tarvitaan edelleen (vähintään koti)studioita, erilaisia laitteita, useampia soittajia ja uudistuvaa tekniikkaa. Elokuvien ja tv-sarjojen tuotanto on pysyvästi suurten ihmismäärien ja hitaan valmistumisen yhteispeliä. Mutta kirjallisuuden eli tekstin tuottamiseen tarvitaan melkein ainoana tekijänä – tekijä. Kirjailija.
- - - - -
Kirjoitussarjan osan "Miksi 2" alustukseksi vielä pieni historiallinen katsaus. Tämän päivän kustantamot alkoivat kehittyä parisataa vuotta sitten kahdesta syystä. Kirjapainon omistajat, kun olivat sellaisen perustaneet (yleensä sanomalehden julkaisua varten), huomasivat heille jääneen ylimääräistä kapasiteettia, jota voisi käyttää esimerkiksi kirjojen painamiseen. Vastaavasti moni kirjansa julkaisua havitteleva näki järkeväksi hankkia yksinkertaisen painolaitteen, jolla sai kirjansa ylipäätään valmistumaan. Molempien ytimessä oli siis painotekniikan omistaminen.
Seuraava välttämätön asia oli saada kirjat jakeluun, ihmisten ulottuville.
PS Olen harhaanjohtavan keskustelun välttämiseksi jättänyt ylläolevasta pois muutamia käytännön asioita. Tekniikan kehitys jo viime vuosikymmeninä on mahdollistanut edullisemman sivunvalmistuksen ja pienemmät painoserät (varsinkin print-on-demand) eli pääomaa tarvitaan aiempaa jonkun verran vähemmän. Vastaavasti pääomaa voi käyttää uusiin digitaalisiin tekniikoihin ja mm. ennakon maksamiseen, jos kirjailija elää kädestä suuhun ja on halukas maksamaan siitä korkoa kustantajalle.
Tässä blogissa saa kommentoida aiheessa pysyen vapaasti. Asiattomuudet ja sekopäät poistetaan.
Tämä muutos tulee järisyttämään tuttua kirjamaailmaamme peruskallioita myöten. Ensimmäistä kertaa kirjallisuuden myynnin historian aikana kirjallisuuden, kirjoittamisen sisällön, laadun, tyylin ja varsinkin päätäntävallan tasapaino keikahtaa vaa'assa kirjailijan puolelle. Ristiriitatilanteissa valta on tähän asti perustunut kokonaan pääoman – eli kustantajan – ratkaisevaan rooliin, ellei kirjailijalla ole ollut poikkeuksellisen suuri merkitys kustantajansa olemassaoloon. Mutta jo lähitulevaisuudessa
Oma pää > Pääoma
Eli valta, voima ja mahdollisuudet siirtyvät materiasta ja resursseista osaamiseen: henkiselle puolelle. Voidaan jopa väittää, että ainoa pääoma, joka tulevaisuudessa merkitsee on tekijänoikeus ja sen hallinta.
- - - - -
Kirjojen kustantaminen on ollut viimeiset pari vuosisataa hitaan, viisaan ja varsin suuren pääoman hallussa. Kun Gutenbergin keksintöä alettiin yritysmuotoisesti ja ammattimaisesti hyödyntää, opittiin toimimaan mahdollisimman järkevästi. Tämä on tyypillistä teollistumisen ja markkinatalouden historiaa.
Painokoneet kehittyivät nopeammiksi ja suoritusvarmemmiksi, joten niistä tuli kalliimpia. Materiaalin tuottamisessa siirryttiin käsinladonnasta ja filmeistä tietokoneella toimittamiseen. Koska kirjat eivät ole tuoretavaraa, niiden säilyttäminen edellytti kustantajan päähän varastorakennuksia. Sopivan painosmäärän arvioiminen on viheliäisen vaikeaa, joten varastoon jäävien kirjojen arvo on suuri osa kustantajan pääomakuluja.
Lisäksi tämä teollisuuteen perustuva toiminta edellytti kustantamon kaikkiin osiin raskaan ihmiskoneiston, joka puolestaan pysyäkseen paikoillaan odotti kuukausipalkkaisuutta, sekin pääomaa joka saatettiin ansaita takaisin vasta sesonkiaikoina.
Ennen vaadittiin pääomaa, valtavasti pääomaa ja vakautta.
Siksi kaikki tulee muuttumaan kirja-alalla. Toistan: kaikki tulee muuttumaan kirja-alalla.
E-kirja-aikana pääomaa ei tarvitse sitoa tekniseen tuottamiseen, kiinteisiin henkilöstökuluihin, painamiseen, varastorakennuksiin eikä varsinkaan varaston arvoon.
Ja jos pääomaa ei enää tarvita, joku päivä tullaan kysymään paljonko siitä on maksettu tähän asti, sekä kuinka vähän siitä kannattaa maksaa jatkossa.
Jos kirjallisuus keksittäisiin nyt, nykyisellä teknologisella osaamisella, sen perusyksiköksi ei koskaan kehittyisi samanlaista kustantamomallia kuin nyt on olemassa. Myös sana "kustantaminen" menettää merkityksensä.
- - - - -
Eikä tässä kaikki hyvät tai huonot uutiset. Tuleva muutos on suhteessa paljon isompi kuin suurimmalla osalla muita monistettavan kulttuuribisneksen alueita. Musiikin laadukkaaseen tuottamiseen tarvitaan edelleen (vähintään koti)studioita, erilaisia laitteita, useampia soittajia ja uudistuvaa tekniikkaa. Elokuvien ja tv-sarjojen tuotanto on pysyvästi suurten ihmismäärien ja hitaan valmistumisen yhteispeliä. Mutta kirjallisuuden eli tekstin tuottamiseen tarvitaan melkein ainoana tekijänä – tekijä. Kirjailija.
- - - - -
Kirjoitussarjan osan "Miksi 2" alustukseksi vielä pieni historiallinen katsaus. Tämän päivän kustantamot alkoivat kehittyä parisataa vuotta sitten kahdesta syystä. Kirjapainon omistajat, kun olivat sellaisen perustaneet (yleensä sanomalehden julkaisua varten), huomasivat heille jääneen ylimääräistä kapasiteettia, jota voisi käyttää esimerkiksi kirjojen painamiseen. Vastaavasti moni kirjansa julkaisua havitteleva näki järkeväksi hankkia yksinkertaisen painolaitteen, jolla sai kirjansa ylipäätään valmistumaan. Molempien ytimessä oli siis painotekniikan omistaminen.
Seuraava välttämätön asia oli saada kirjat jakeluun, ihmisten ulottuville.
PS Olen harhaanjohtavan keskustelun välttämiseksi jättänyt ylläolevasta pois muutamia käytännön asioita. Tekniikan kehitys jo viime vuosikymmeninä on mahdollistanut edullisemman sivunvalmistuksen ja pienemmät painoserät (varsinkin print-on-demand) eli pääomaa tarvitaan aiempaa jonkun verran vähemmän. Vastaavasti pääomaa voi käyttää uusiin digitaalisiin tekniikoihin ja mm. ennakon maksamiseen, jos kirjailija elää kädestä suuhun ja on halukas maksamaan siitä korkoa kustantajalle.
Tässä blogissa saa kommentoida aiheessa pysyen vapaasti. Asiattomuudet ja sekopäät poistetaan.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Kaikki muuttuu kirja-alalla... blogi avattu
Halusimme tai emme, suuri osa kirjojenkin lukemisesta muuttuu digitaaliseksi lähivuosina. Vain lukijat eli kirjallisuuden lopulliset maksajat päättävät, kuinka suuri osa.
Tämä blogin muodossa tuotettava kirjoitussarja käsittelee sen seurauksia: miten perusteellisesti kirja-ala ja jopa kirjallisuuskin tulee muuttumaan e-kirjan ja sähköisen lukemisen johdosta. Muutos tulee olemaan huomattavasti suurempi kuin muulla kulttuuribisneksen sektorilla, ja se tulee vaikuttamaan käytännössä jokaiseen alalla olevaan, kirjailijasta lukijaan, ja erityisesti siinä välissä olevien työnkuviin. Monet muutoksista ovat jopa järkyttäviä. Toivon, ettei tätä kirjoitussarjaa pidetä rienauksena tai provokaationa, vaan yrityksenä auttaa kaikkia alalla olevia sopeutumaan muutokseen. Osaamiselle ja intohimolle on aina tarvetta.
Erityinen huomio suunnataan kirjailijan asemaan ja sen säilymiseen: tulevina vuosina heille tulee enemmän valtaa, mutta myös vastuuta hoitaa omat asiansa. Tämä on dramaattinen juonenkäänne aiempaan, jolloin "kirjailija vain kirjoitti ja kustantaja kustansi".
Kirjoitussarja rakentuu kahdesta osasta. Ensin käsitellään ne väistämättömät syyt miksi kaikki muuttuu. Nämä viisi peruskiveä otsikoidaan numeroidusti "Miksi 1–5". Niiden jälkeen seuraa arviolta 10–15 kirjoitusta, joissa ennakoidaan miten asiat muuttuvat. Nekin numeroidaan. Osa miten-muutoksista on jo toteutunut, osa on selvästi nähtävissä ja osa on ennusteen ja arvauksen väliltä. Lukekaa siis omalla vastuulla.
Kirjoitussarjan lisäksi blogissa mahdollisesti käsitellään muita ajankohtaisia kirja-alan asioita. Koska ne eivät ole osa kirjoitussarjan kokonaisuutta, ne otsikoidaan alkusanalla "Välikirjoitus".
Kirjoitussarja perustuu allekirjoittaneen perusteelliseen aihepiiriin tutustumiseen vuodesta 2010 alkaen. Vaikutteina ovat olleet yhdysvaltalaiset ja muut englanninkieliset verkkosivustot ja kirjat, mutta niiden suodatus ja jatkojalostaminen ovat bloginpitäjän. Näkökulma on silti suomalainen, suomalaisen kirjallisuuden jatkuvuuden.
Valmistumisen jälkeen teksteistä tehdään e-kirja, mahdollisesti painettukin laitos.
Virallisen sävyn lisäksi kirjoituksissa voi esiintyä huumoria, ironiaa ja tahatonta syyttömyyttä.
Voit tilata tämän kirjoitussarjan uudet tekstit tulemaan sinulle automaattisesti sivun oikeasta reunasta RSS-syötteenä.
Tämä blogin muodossa tuotettava kirjoitussarja käsittelee sen seurauksia: miten perusteellisesti kirja-ala ja jopa kirjallisuuskin tulee muuttumaan e-kirjan ja sähköisen lukemisen johdosta. Muutos tulee olemaan huomattavasti suurempi kuin muulla kulttuuribisneksen sektorilla, ja se tulee vaikuttamaan käytännössä jokaiseen alalla olevaan, kirjailijasta lukijaan, ja erityisesti siinä välissä olevien työnkuviin. Monet muutoksista ovat jopa järkyttäviä. Toivon, ettei tätä kirjoitussarjaa pidetä rienauksena tai provokaationa, vaan yrityksenä auttaa kaikkia alalla olevia sopeutumaan muutokseen. Osaamiselle ja intohimolle on aina tarvetta.
Erityinen huomio suunnataan kirjailijan asemaan ja sen säilymiseen: tulevina vuosina heille tulee enemmän valtaa, mutta myös vastuuta hoitaa omat asiansa. Tämä on dramaattinen juonenkäänne aiempaan, jolloin "kirjailija vain kirjoitti ja kustantaja kustansi".
Kirjoitussarja rakentuu kahdesta osasta. Ensin käsitellään ne väistämättömät syyt miksi kaikki muuttuu. Nämä viisi peruskiveä otsikoidaan numeroidusti "Miksi 1–5". Niiden jälkeen seuraa arviolta 10–15 kirjoitusta, joissa ennakoidaan miten asiat muuttuvat. Nekin numeroidaan. Osa miten-muutoksista on jo toteutunut, osa on selvästi nähtävissä ja osa on ennusteen ja arvauksen väliltä. Lukekaa siis omalla vastuulla.
Kirjoitussarjan lisäksi blogissa mahdollisesti käsitellään muita ajankohtaisia kirja-alan asioita. Koska ne eivät ole osa kirjoitussarjan kokonaisuutta, ne otsikoidaan alkusanalla "Välikirjoitus".
Kirjoitussarja perustuu allekirjoittaneen perusteelliseen aihepiiriin tutustumiseen vuodesta 2010 alkaen. Vaikutteina ovat olleet yhdysvaltalaiset ja muut englanninkieliset verkkosivustot ja kirjat, mutta niiden suodatus ja jatkojalostaminen ovat bloginpitäjän. Näkökulma on silti suomalainen, suomalaisen kirjallisuuden jatkuvuuden.
Valmistumisen jälkeen teksteistä tehdään e-kirja, mahdollisesti painettukin laitos.
Virallisen sävyn lisäksi kirjoituksissa voi esiintyä huumoria, ironiaa ja tahatonta syyttömyyttä.
Voit tilata tämän kirjoitussarjan uudet tekstit tulemaan sinulle automaattisesti sivun oikeasta reunasta RSS-syötteenä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)